itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä*
2.Piet.1:6
[hupomone] = kärsivällisyys, sietokyky, lujuus, kärsivällisesti odottaen. Tulee kahdesta sanasta; alla + pysyminen
Meillä on tapana koettaa välttää tilanteita, joissa joudumme kokemaan paineita. Joskus se on varmasti ihan hyvä asia, mutta emme voi välttyä haasteellisilta elämäntilanteilta, jotka koettelevat meidän kärsivällisyyttä. Nykyään on vallalla ajatus, että hyvä ja tavoiteltava elämä olisi ilman vastoinkäymisiä ja kommelluksia. Tämä on utopistinen ajatus, joka ei toteudu täällä langenneessa ajassa. Myöskään Jeesus ja apostolit eivät antaneet opetuksissaan tällaista viestiä vaan päinvastoin rohkaisivat meitä ymmärtämään, että kristityn elämään kuuluvat niin vastoinkäymiset kuin mitä moninaisimmat haasteet. Mielenkiintoista on se, että Raamattu näkee sen kuuluvan meidän luonteemme kasvatukseen. Timantit syntyvät paineessa ja näin on myös kärsivällisyyden kanssa. Kärsivällisyys voidaan tuoda meidän luonteemme repertuaariin ”harjoituksen” ja toistojen kautta. Oman luontomme puolesta välttelemme paineita, epämukavaa olotilaa, jossa emme ole kontrollissa ja joudumme odottamaan, rukoilemaan, miettimään, reflektoimaan, painimaan oman heikkouden kanssa, sietämään toisten vajavaisuuksia ja jopa syntejä, olemaan epätietoisia ja ehkä myös purkamaan omaa vihaa ja ärtyisyyttä. Paine voi kasvaa melkoiseksi, mutta sen oikea kestäminen tuottaa Jumalan vaikutuksesta timantteja elämäämme. Se on hitusen Jumalan luonnetta elämäämme, josta luvun jae neljä kertoo: ”että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi”.
Apostoli Jaakob ilmaisee asian hyvin ytimekkäästi:
Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Jaak.1:4
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä ei tarkoita niinkään ulkomuotoa vaan sisäistä luonnetta. Jumalalla on aina päämääränä tuoda ihminen takaisin olemukseen, luontoon ja tilaan, johon hänet on alun perin tarkoitettu. Tässä langenneessa ajassa siihen tarvitaan joskus myös paineita, joiden alla kärsivällisyyttä voidaan oppia Jumalan korkeakoulussa. Tässä kohden on tärkeä muistuttaa, ettei näitä ominaisuuksia opita yksin ja jossain tyhjiössä vaan toisten ihmisten kanssa. Jos sinulla on hyviä ystäviä, jotka tukevat sinua Jumalan päämäärissä, niin matkan teko on huomattavasti helpompaa.
2.Piet.1:6
[hupomone] = kärsivällisyys, sietokyky, lujuus, kärsivällisesti odottaen. Tulee kahdesta sanasta; alla + pysyminen
Meillä on tapana koettaa välttää tilanteita, joissa joudumme kokemaan paineita. Joskus se on varmasti ihan hyvä asia, mutta emme voi välttyä haasteellisilta elämäntilanteilta, jotka koettelevat meidän kärsivällisyyttä. Nykyään on vallalla ajatus, että hyvä ja tavoiteltava elämä olisi ilman vastoinkäymisiä ja kommelluksia. Tämä on utopistinen ajatus, joka ei toteudu täällä langenneessa ajassa. Myöskään Jeesus ja apostolit eivät antaneet opetuksissaan tällaista viestiä vaan päinvastoin rohkaisivat meitä ymmärtämään, että kristityn elämään kuuluvat niin vastoinkäymiset kuin mitä moninaisimmat haasteet. Mielenkiintoista on se, että Raamattu näkee sen kuuluvan meidän luonteemme kasvatukseen. Timantit syntyvät paineessa ja näin on myös kärsivällisyyden kanssa. Kärsivällisyys voidaan tuoda meidän luonteemme repertuaariin ”harjoituksen” ja toistojen kautta. Oman luontomme puolesta välttelemme paineita, epämukavaa olotilaa, jossa emme ole kontrollissa ja joudumme odottamaan, rukoilemaan, miettimään, reflektoimaan, painimaan oman heikkouden kanssa, sietämään toisten vajavaisuuksia ja jopa syntejä, olemaan epätietoisia ja ehkä myös purkamaan omaa vihaa ja ärtyisyyttä. Paine voi kasvaa melkoiseksi, mutta sen oikea kestäminen tuottaa Jumalan vaikutuksesta timantteja elämäämme. Se on hitusen Jumalan luonnetta elämäämme, josta luvun jae neljä kertoo: ”että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi”.
Apostoli Jaakob ilmaisee asian hyvin ytimekkäästi:
Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Jaak.1:4
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä ei tarkoita niinkään ulkomuotoa vaan sisäistä luonnetta. Jumalalla on aina päämääränä tuoda ihminen takaisin olemukseen, luontoon ja tilaan, johon hänet on alun perin tarkoitettu. Tässä langenneessa ajassa siihen tarvitaan joskus myös paineita, joiden alla kärsivällisyyttä voidaan oppia Jumalan korkeakoulussa. Tässä kohden on tärkeä muistuttaa, ettei näitä ominaisuuksia opita yksin ja jossain tyhjiössä vaan toisten ihmisten kanssa. Jos sinulla on hyviä ystäviä, jotka tukevat sinua Jumalan päämäärissä, niin matkan teko on huomattavasti helpompaa.