jumalisuudessa veljellistä rakkautta*
[philadelphia] = ystävän rakkaus
Hengen hedelmän makeimpia osia on rakkaus. Hengellisesti kasvava ihminen oppii yhä enemmän vastaanottamaan Jumalan rakkautta ja osoittamaan oikeaa rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Tässä kohden Pietari puhuu veljellisestä ystävien rakkaudesta. Ystävän rakkaus huolehtii ja etsii toisen parasta. Hyvä ystävä on uskollinen kaikkina aikoina. Hän on rinnalla kulkija ja tukija riippumatta siitä mitä on tapahtunut. Jokainen meistä kaipaa tällaisia ystäviä. Ystävän rakkaus ei vain mielistele vaan tohtii myös haastaa ja nuhdellakin. Sananlaskut sanovatkin osuvasti:
Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset. Snl.27:6
Fileo rakkaus ei ole aina helppoa koska jos olemme uskollisia Jumalalle ja lähimmäiselle niin joudumme tilanteisiin joissa meidän tulisi puuttua ystävän asioihin. Esimerkiksi Gal.6:1
”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.”
Jos todella välitämme lähimmäisestä tai etsimme hänen parasta, niin joudumme tilanteisiin joissa meidän tulee puuttua ystävän elämään. Suomalaisessa kulttuurissa on meillä on valitettavana tapana välttää tällaista vastakkainasettelua. Syitä kyllä löytyy: yksilön vapaus, jokainen hoitakoon omat asiansa ”teologia”, pelko suhteen katkeamisesta, oman vajavaisuuden ylikorostus, itsekkyys, välinpitämättömyys, väärät arvot ja Jumalan sanan ymmärtämättömyys jne.
Seurakuntayhteytemme paranisi huomattavasti jos oppisimme laittamaan tämän hengen hedelmän käytäntöön. Yksi perheen tai seurakunnan vahvuuksista löytyy juuri tämän rakkauden muodon lisääntymisestä.
Seuraavaksi tutustumme sitten askeleiden päämäärään.
[philadelphia] = ystävän rakkaus
Hengen hedelmän makeimpia osia on rakkaus. Hengellisesti kasvava ihminen oppii yhä enemmän vastaanottamaan Jumalan rakkautta ja osoittamaan oikeaa rakkautta lähimmäisiä kohtaan. Tässä kohden Pietari puhuu veljellisestä ystävien rakkaudesta. Ystävän rakkaus huolehtii ja etsii toisen parasta. Hyvä ystävä on uskollinen kaikkina aikoina. Hän on rinnalla kulkija ja tukija riippumatta siitä mitä on tapahtunut. Jokainen meistä kaipaa tällaisia ystäviä. Ystävän rakkaus ei vain mielistele vaan tohtii myös haastaa ja nuhdellakin. Sananlaskut sanovatkin osuvasti:
Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset. Snl.27:6
Fileo rakkaus ei ole aina helppoa koska jos olemme uskollisia Jumalalle ja lähimmäiselle niin joudumme tilanteisiin joissa meidän tulisi puuttua ystävän asioihin. Esimerkiksi Gal.6:1
”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.”
Jos todella välitämme lähimmäisestä tai etsimme hänen parasta, niin joudumme tilanteisiin joissa meidän tulee puuttua ystävän elämään. Suomalaisessa kulttuurissa on meillä on valitettavana tapana välttää tällaista vastakkainasettelua. Syitä kyllä löytyy: yksilön vapaus, jokainen hoitakoon omat asiansa ”teologia”, pelko suhteen katkeamisesta, oman vajavaisuuden ylikorostus, itsekkyys, välinpitämättömyys, väärät arvot ja Jumalan sanan ymmärtämättömyys jne.
Seurakuntayhteytemme paranisi huomattavasti jos oppisimme laittamaan tämän hengen hedelmän käytäntöön. Yksi perheen tai seurakunnan vahvuuksista löytyy juuri tämän rakkauden muodon lisääntymisestä.
Seuraavaksi tutustumme sitten askeleiden päämäärään.