kärsivällisyydessä jumalisuutta*
[eusebeia] = jumalisuus (tulee sanoista hyvä + kunnioittaa, arvostaa pitää pyhänä)
Tämä ominaisuus on varmasti kaikkien edellisten ominaisuuksien summa, sillä oikea jumalinen ihminen vaikuttaa ympäristöönsä ihmeellisellä tavalla, koska itse Jumala on häntä lähellä ja joskus jopa aistittavissa tällaisen henkilön seurassa. Tämä ei tarkoita jotain ’munkki ulkonäköä’ tai ulkoista hurskastelua tai synkkyyttä (jota valitettavasti joksu uskonnollisuuden nimissä lemahdutamme) vaan erityisesti sisältä ulos päin heijastuvaa Jumalan todellisuutta. Tässä kohden on syytä mainita yksi piirre, joka kuuluu yhteen jumalisuuden kanssa. Ja se on nöyryys. Ihminen, joka on oppinut seuraamaan Jumalaa ja nauttimaan Hänen hyvästä seurasta, kokee jotakin siitä mitä Mooses ja moni pyhä on tullut huomaamaan. Mooses alkoi heijastaa Jumalan kirkkautta. Hän ei sitä itse aluksi edes havainnut. Samalla kun Mooses heijasti Jumalan pyhyyttä hänen sanotaan myös olevan nöyrin mies maanpäällä! Tässä yksi tärkeä piirre. Aikamme omatekoiset profeetat eivät pysty tähän! Muista tämä Jumalan viisaus: Mitä suurempi näky tai kokemus ihmisellä on Jumalalta tai Jumalasta, sitä nöyrempi hän on. Näin oli myös Paavalin laita. Hänhän oli saanut käydä itse taivaassa ja jopa kuula sanoja, joita ei saa täällä ajassa edes sanoa. Kuvittelepa jos sinut olisi viety taivaaseen näkemään ja kuulemaan asioita, joita ei ole lupa puhua täällä katoavaisessa maailmassa. Vaatisi aikamoista nöyryyttä ja itsekuria olla kerskailematta kokemuksistaan.
Uskonnollisuus ei ole jumalisuutta vaan tämän huononlainen kopiointi yritys. Se ei pääse lähellekään sitä aitoa jumalisuutta, joka vapauttaa ihmisen persoonan elämään todellista ja aitoa elämää. Jumala tuntee sinun todellisen minäsi ja persoonasi (paljon paremmin kuin sinä itse). Uskovalla tämä tarkoittaa vieläpä uuden luomuksen siementä sisimmässäsi. Jumalisuutta opitaan vain Jeesuksen seurassa. Täällä ajassa se tarkoittaa paljastettuna olemista Kaikkivaltiaan Jumalan edessä (2.Kor.5:10; Hepr.4:12-13). Ei ole mitään niin vapauttavampaa kuin tämä. Ihminen, joka tunnetaan KOKONAAN ja silti hyväksytään, voi elää vapaana syyllisyydestä, menneisyytensä lankeemuksista ja vanhan langenneen luonnon orjuudesta. Tätä sai esimerkiksi kuningas Daavid kokea kun hän lankeemuksensa jälkeen tuli takaisin Jumalan yhteyteen (Psalmi 51).
Tämä on todella lyhyt määritelmä jumalisuudesta, mutta ei tässä vielä kaikki.
Seuraava askel lisää jumalisuuden näkyvyyttä täällä ajassa.
[eusebeia] = jumalisuus (tulee sanoista hyvä + kunnioittaa, arvostaa pitää pyhänä)
Tämä ominaisuus on varmasti kaikkien edellisten ominaisuuksien summa, sillä oikea jumalinen ihminen vaikuttaa ympäristöönsä ihmeellisellä tavalla, koska itse Jumala on häntä lähellä ja joskus jopa aistittavissa tällaisen henkilön seurassa. Tämä ei tarkoita jotain ’munkki ulkonäköä’ tai ulkoista hurskastelua tai synkkyyttä (jota valitettavasti joksu uskonnollisuuden nimissä lemahdutamme) vaan erityisesti sisältä ulos päin heijastuvaa Jumalan todellisuutta. Tässä kohden on syytä mainita yksi piirre, joka kuuluu yhteen jumalisuuden kanssa. Ja se on nöyryys. Ihminen, joka on oppinut seuraamaan Jumalaa ja nauttimaan Hänen hyvästä seurasta, kokee jotakin siitä mitä Mooses ja moni pyhä on tullut huomaamaan. Mooses alkoi heijastaa Jumalan kirkkautta. Hän ei sitä itse aluksi edes havainnut. Samalla kun Mooses heijasti Jumalan pyhyyttä hänen sanotaan myös olevan nöyrin mies maanpäällä! Tässä yksi tärkeä piirre. Aikamme omatekoiset profeetat eivät pysty tähän! Muista tämä Jumalan viisaus: Mitä suurempi näky tai kokemus ihmisellä on Jumalalta tai Jumalasta, sitä nöyrempi hän on. Näin oli myös Paavalin laita. Hänhän oli saanut käydä itse taivaassa ja jopa kuula sanoja, joita ei saa täällä ajassa edes sanoa. Kuvittelepa jos sinut olisi viety taivaaseen näkemään ja kuulemaan asioita, joita ei ole lupa puhua täällä katoavaisessa maailmassa. Vaatisi aikamoista nöyryyttä ja itsekuria olla kerskailematta kokemuksistaan.
Uskonnollisuus ei ole jumalisuutta vaan tämän huononlainen kopiointi yritys. Se ei pääse lähellekään sitä aitoa jumalisuutta, joka vapauttaa ihmisen persoonan elämään todellista ja aitoa elämää. Jumala tuntee sinun todellisen minäsi ja persoonasi (paljon paremmin kuin sinä itse). Uskovalla tämä tarkoittaa vieläpä uuden luomuksen siementä sisimmässäsi. Jumalisuutta opitaan vain Jeesuksen seurassa. Täällä ajassa se tarkoittaa paljastettuna olemista Kaikkivaltiaan Jumalan edessä (2.Kor.5:10; Hepr.4:12-13). Ei ole mitään niin vapauttavampaa kuin tämä. Ihminen, joka tunnetaan KOKONAAN ja silti hyväksytään, voi elää vapaana syyllisyydestä, menneisyytensä lankeemuksista ja vanhan langenneen luonnon orjuudesta. Tätä sai esimerkiksi kuningas Daavid kokea kun hän lankeemuksensa jälkeen tuli takaisin Jumalan yhteyteen (Psalmi 51).
Tämä on todella lyhyt määritelmä jumalisuudesta, mutta ei tässä vielä kaikki.
Seuraava askel lisää jumalisuuden näkyvyyttä täällä ajassa.